Humanity is overrated

Päätin ottaa paussia himokuntoilusta ja sekoittaa itselleni vähän ilojuomaa. Avomiehen kanssa aluksi mietittiin, että lähtisin hänen kanssaan jonnekin keikalle, mutta sitten selvisi että liput olisivat maksaneet n. 20€/hlö eikä paikalla olisi ollut kuin yksi miestäni kiinnostava bändi, joten päätimme hylätä idean. Minä en hylännyt sitä osaa, missä vedetään kännit.

On vähintäänkin suotavaa, että lepäisin välillä. En tarkoita nyt että lepääminen tarkoittaa automaattisesti dokaamista. Kuntoilun aloitettuani, olen pitänyt tiukkaa kuria siitä, kuinka usein käyn salilla ja auta armias jos en menekään silloin kun olen sinne suunnitellut meneväni. Seuraavat päivät kuluvat itsesyytösten lomassa.

En muista milloin join viimeksi niin että tarkoitus olisi olla hivenen sekaisin. Nyt tuntuu siltä että haluan nollata pääni. Eipä tässä sen kummempaa nollattavaa ole, siis ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta tekemistä on kyllä riittänyt. Lisäksi olen saanut uuden ystävän. 🙂 Ja se jos mikä on minun kohdallani harvinaista.

Avomies ei ollut juomatuulella, eikä se haittaa minua yhtään. Toisinaan on ihan mukavaa itse olla hieman pöhnässä vaikka ilman seuraakin. Silti minulla on kyllä ikävä puistojurreja. Tosin nythän niitä ei voisi toteuttaa vaikka seuraa löytyisikin, kun ei ole tarpeeksi hyvä ilma.

Olemme tuoreen ystäväni kanssa keskustelleen ja miettineet kuumeisesti, mitä laittaa päälle Zombie Walkiin. Olin siellä viime vuonna ja rakastuin oitis koko touhuun. Päädyin myös jonkin aikakauslehden nettisivujen kuvagalleriaan. Vai olisiko ollut peräti jonkin tv-kanavan sivusto. Ihmettelevät ja kauhistuneet katseet ihmisten kasvoilla tuntuivat hyvältä. Tykkään huomiosta, jossa katsoja ei oikein tiedä miten reagoida. Ja kun mukanani on parisataa ihmistä, jotka kulkevat samoilla linjoilla niin siitähän se olo vaan paranee. Tunnen kuuluvani johonkin.

Viime vuonna epäkuolleiden kaupunkikävely (tai raahautuminen) keräsi jopa 300 osallistujaa. Vai oliko se peräti 304. Tälle vuodelle epäilty määrän nousua, eikä ihme. Eläytyminen ei ole hankalaa, eikä tarvitse paljoa investoidakaan. Jos käy hyvä tuuri, niin saatat saada vähän verta vierustoverilta, jos itselläsi ei sitä ole. 😀

Tunsin uuden ystäväni kanssa yhteenkuuluvuutta, sillä hän oli asiasta vähintäänkin yhtä innostunut kuin minä. Sen lisäksi että olen moiseen epäkuolleeseen kulttuuritapahtumaan koukussa, tykkään aiheesta muutenkin. Kotoa löytyy useita aiheeseen liittyviä leffoja, peleistä puhumattakaan. 😉

Ehkä jätän vielä ideat hautumaan ja jatkan ylhäistä yksinäistä ilonpitoani.

alkoholi, humalatila, yhteenkuuluvuus, zombie walk