Humanity is overrated

Koko eilinen päivä kului sängyssä.

Tietysti nousin välillä syömään, mutta kuitenkin laskien että tulisi syötyä n. 3:n tunnin välein ja pieniä annoksia. Karppaajan elämää. Aamulla tein vatsalihaksia ja ilmeisesti väsyneisyys hoiti hommansa vähän liiankin hyvin, säästöliekillä treenaaminen sai vatsalihakseni kipeiksi. Tänään siis kyllä tuntuu. Mutta onneksi se on positiivista kipua, olen ainakin tehnyt oikeita liikkeitä.

Tänään sitten viimeinen ryhmäistunto, se kun ei olekaan ryhmäterapia niinkuin aluksi kuvittelin. Suljettu ryhmä, miten pärjätä masennuksen kanssa jne diipadaapa.

Työvihot saatiin ekalla kerralla, mutten oo siihen paljoa kajonnut. Hankala suorittaa niitä tehtäviä tai seurata päivittäistä oloa. Sama kun vahtaisi kalenteria, enkä ole koskaan oppinut sellaista käyttämään, joten vihkoani olen lähinnä koristellut. Ja materiaalia vihon lisäksi on tullut kopioina mieletön kasa. En ole lukenut puoliakaan. Työvihon sisältö on sitä samaa tarinaa, mitä olen jo käynyt läpi viimeisen viiden vuoden ajan. Masennuksen alkuaikoina (eli ne aiemmat 5-6 vuotta) en ollut niin perillä asioista. Tunnen lievästi huonoa omatuntoa, etten ole paneutunut vihkoon, enkä ryhmissäkään ole paljoa suutani avannut, ellei sitten lasketa juuri sitä edellistä kertaa. Lämpenen hitaasti.

Mietin juuri että kannattaako mennä vielä nukkumaan koska silmiä särkee, mutta toisaalta olisi kai hyvä pysytellä hereillä, ettei sitten taas tule valvottua. Tosin tällä kertaa on otettava sitä Melatoniinia.

Huomenna onneksi aika iisi päivä. Uimahalliin puolen päivän aikoihin ja sen jälkeen kirpparille. Ajattelin että voisihan sitä ennen uimistakin käydä salilla rehkimässä, kun kuitenkin herään taas ennen seitsemää. Siten pääsisin lähemmäksi tavoitettani eli sen 3krt/vko salilla. Viikonloppuna voi olla etten menisi, kun täytyis kavereitakin välillä nähdä. 😀

Parempi tosiaan olisi ottaa vähän rennommin, tai ainakin pari päivää. Ettei stressiluvut nouse pilviin. Stressailen jo vapaaehtoisista salikäynneistäkin, että jos en mene, olen laiska paska. Mutta eikös se olekin niin, että sitten kun pystyy pitämään omista tavoitteistaan huolta, niin elämänlaatukin paranee. Näin minä ainakin ajattelen.

Jos sitä vähän aikaa odottaisi jospa väsymys menisi sittenkin ohitse. Ryhmä tosin alkaa vasta klo.14:30 joten ehtisi ihan hyvin ottaa pidemmätkin torkut. Päätöksiä, päätöksiä.

karppaus, masennus, nukkuminen, väsymys